Harjoittelin siirtymisiä pysähdyksestä käyntiin ja käynnistä raviin. Ratsastelin myös suoria pätkiä ja kulmia, koska poni meneee vielä kiemurrellen. Kiemurtelu on tietysti ihan luonnollista kun ottaa huomioon, että Gamilla on vasta 3-vuotias ja ratsastuksen alkutaipaleella. Näitä juttuja tulen tekemään paljon lisää.

Muutaman laukannoston tein myös. Pyydän laukkaa vain muutaman askeleen. Neidin kunto ei vielä riitä pitkiin laukkailuihin. Ja nostot ovat tärkeimpiä.

Lähipäivinä täytyy keskittyä lastausharjoituksiin, koska 2 viikon päästä on Vermon näyttely eikä neiti tahdo mennä koppiin..

 

luokka: ratsuponi ja wpb, 3-vuotiaat tammat tulos: I ja luokkavoittaja tuomari: hippoksen kehä pisteet 9-8-6-8-8 = 39p II-palkinto Rakennearvostelu: Ryhdikäs ja suurilinjainen poni, jolla on hyvä tammaleima. Pää on ilmeikäs ja lapa on pysty. Runko on sopusuhtainen ja lihaksikas. Jaloissa on riittävä luusto, mutta sääriluut ovat pitkät ja etusääret ovat supistuneet. Kaikissa jaloissa on vennot vuohiset. Etujalat ovat lievästi suppuvarpaiset ja takajalat ovat pihdissä. Liikkeet ovat takaa ahtaat. Käynti on irtonaista ja matkaavoittavaa. Ravi on kevyttä ja tahdikasta. Lautakunnan jäsenetMarianna Paavolainen (pj), Camilla Simonsén ja Outi Talvi

Alkutilanne: Gamilla käveli taluttaen perässäni lastaussillalle niin, että etujalat olivat sillalla, takajalat maassa.

Tavoite: Gamillan lastaamisen tulisi onnistua niin, että voin tehdä sen yksin ilman avustajia ja että Gamilla menee koppiin kun lähetän sen sinne seisoessani itse sen takana. Tavoite on myös että Gamilla on kopissa rauhallinen ja pystyy rentoutumaan matkan aikana.

Käytetyt välineet:
- koppi jonka väliseinää saa siirrettyä sivuun
- makupaloja kiitokseksi (tiedän että jotkut tällaisten menetelmien käyttäjät eivät hyväksy makupaloja enkä itsekään niitä yleensä käytä. Tässä kohdin ne olivat kuitenkin mielestäni paras vaihtoehto, jotta pääsimme jumikohdasta eteenpäin)
- pitkä!! ja kestävä köysi ("Tavallisen", lyhyen riimunnarun käyttäminen tällaisessa on vaarallista ja ei-toimivaa. Pitkä köysi antaa enemmän tilaa, mahdollisuuksia myödätä ja on turvallinen, mikäli hevonen esimerkiksi hyppää pystyyn)
- naruriimu / Monty Robertsin kehittämä riimu (the Dually Schooling Halter). Nämä ovat tavallista riimua käyttökelpoisempia, koska 'paine ja myötääminen' -menetelmä on näitä käyttäessä hevoselle selkeämpiä.

Käytetyt menetelmät:

1. Aluksi käytin eteen-tai-taakse -menetelmää. Siinä hevonen sai valita liikkuuko se koppiin vai peruuttaako. Tämä toimi siihen asti, kunnes hevoselle tuli "kynnys vastaan". Tämän kynnyskohdan jälkeen se ei enää välittänyt paineesta eikä peruuttamisesta vaan tuli takaisin kynnyskohtaan asti ja jämähti siihen. Mikäli paine riimuun oli  riittävän suuri, se saattoi aluksi vastata siihen hyppimällä taakse. Väsyttyään se ei vastannut paineeseen enää mitenkään. Tässä vaiheessaa en pitänyt taukoja ja rupeamat olin muutamienkin tuntien pituisia.

2. Paremmin toimivaksi menetelmäksi osoittautui tehdä harjoituksista lyhyempiä ja pilkkoa ne vielä pienempiin osiin (katso alla). Edellisestä poiketen tätä keinoa käyttäessäni en enää jämähtänyt siihen kohtaan, josta tuli hevoselle kynnyskysymys (toinen etujalka kopissa) vaan aloin liikutella sen jalkoa eteen, taakse ja sivulle. Pelasin "hevossakkia" ja tavallaan hämäsin hevosta niin, ettei se enää kiinnittänyt huomiotaan kynnyskohtaan.

Tein harjoituskerrat toista menetelmää käyttäessäni seuraavalle tavalla:
-harjoitusrupeama 5-15 min.
-tauko 5 min
- harjoitusrupeama 5-15 min.
tarvittaessa vielä tauko ja yksi rupeama.
Näin hevonen sai pienen tauon aikana palalutua henkisesti. Tauon merkityksen huomasin olen suuri! Siksi aina kun huomasin harjoittelun aikana hevosen väsyvät (reagointi vähenee, katse muuttuu utuiseksi), pidin huolen siitä että pyydän jotain sellaista, että hevonen sillä hetkellä pystyy sen tekemään ja voin sen palkita tauolla.

Huomattavaa! Hevosta ei missään vaiheessa yritetty saada väkivallalla koppiin. Ainoastaan silloin, kun hevonen alkuvaiheessa vastasi paineeseen yrittämällä kaatua minua kohti tai nojaamalla minua kohti, huomautin asiasta napauttamalla voimakkaasti talutusköydellä. Myöskään voimaa ei käytetty muuten kuin silloin, kun hevonen hyppi taaksepäin tai yritti sivuille karkuun. Tällöin pidin painetta, jotta se ei saisi palkintoa hyppimisestä. Vapautin paineen heti kun ei-toivottu käytös loppui.


Edeltäviä harjoitteita:
- pää alhaalla taluttaminen
- lastaussillan ylittäminen poikittain

Vaiheet:
kohdat 1-7 tehdään niin, että kopin väliseinää on liikutettu sivuun, jotta hevosella on enemmän tilaa
1. molemmat etujalat sillalla
2. molemmat etujalat ja toinen takajalka sillalla
3. toinen etujalka kopissa, muut jalat sillalla
4. molemmat etujalat sillalla
5. molemmat etujalat ja toinen takajalka kopissa
6. kaikki jalat kopissa
7. kaikki jalat kopissa, pää alhaalla, hevonen rento
  tässä vaiheessa kopissaoloaikaa pidennetään pikku hiljaa niin, että hevonen osaa "nukahtaa" koppiin
tästä eteenpäin kopin väliseinä on oikealla paikallaan
8. kaikki edelliset kohdat toistetaan
9. hevonen laitetaan kiinni puomiin
    tätä vaihetta pidennetään pikku hiljaa kunnes hevonen osaa "nukahtaa" ollessaan kiinni
10. Takapuomiin totuttautuminen. Takapuomia liikutellaan hieman hevosen ollessa kopissa.
11. Takapuomi irti, kiinni, irti... kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi siitä aiheutuvaan ääneen
12. Lastaussillan sulkeminen. Avustaja kopistelee lastaussillalla. Tätä jatketaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi tästä aiheutuviin ääniin.
13. Lastaussillan nosto. Avustaja nostaa hieman lastaussiltaa. Korkeutta lisätään vähä vähältä. Tätä toistetaan kunnes hevonen ei sanottavasti reagoi lastaussillan liikkeen ääniin.
14. Lastaussillan sulkeminen. Tätä jatketaan kunnes hevonen osaa rentoutua suljetussa kopissa. Nyt voidaan sulkea myös sivuovi.